Kun sanomme, että hermomme pettävät jossain tilanteessa, kyseessä ei ole pelkkä sanonta. Kun menetämme malttimme tai menemme pois tolaltamme, se kertoo siitä, että hermojemme jarrutusjärjestelmä on pettänyt.

Kehomme neurologista tilaa säätelee rakkaushermoksi kutsumamme vagushermo eli kiertäjähermo, joka kiertää kehoamme aina korvien korkeudelta nivusiin asti. Vagushermo on kehon jarrutusjärjestelmä, joka pyrkii rauhoittamaan mieltämme ja laskemaan kehon kierroksia.

Hermo lepää

Kun vagushermomme toimii hyvin, olomme on rauhallinen, vakaa ja turvallinen. Koemme helpommin rakkauden, kiitollisuuden ja onnen tunnetta. Ruoansulatuksemme toimii normaalisti, hengitämme rauhallisesti ja sydän lyö leppoisasti.

Kun elinympäristömme on turvallinen, saamme riittävästi sosiaalista tukea, nukumme, syömme ja liikumme sopivasti, vagus-hermomme on helppo pitää meidät rentona ja hyväntuulisena. Silloin vagushermomme kirjaimellisesti lepää.

Mitä vahvempi vagushermomme on, sitä helpompi sen on pitää mielemme tyynenä myös kohdatessamme arkisia vastoinkäymisiä. Silloin kyselyikäisen jatkuva tivaaminen naurattaa. Junan myöhästyessä olemme kiitollisia siitä, että saamme lisää aikaa selata Instagramia. Ymmärrämme, että puolison kiukuttelu johtuu nälästä, ei siitä että hän on paha ihminen.

Siinä missä vagushermo on kehon jarrutusjärjestelmä, sen työpari eli sympaattinen hermosto toimii kaasuna: nostaa kierroksia, vauhtia ja tehoa.

Oikein toimiessaan vagushermo siirtää ohjausvastuun sympaattiselle hermostolle vain silloin, kun tarvitsemme lisää vääntövoimaa: kun meidän pitää juosta bussi kiinni, pikasiivota koti yllätysvieraita varten tai kantaa ylipainavat kauppakassit ja kirkuva uhmaikäinen kaupasta kotiin.

Hätätilanteen mentyä ohi vahva vagushermo ottaa tilanteen nopeasti haltuun. Se tasaa hengityksen ja sykkeen, kun pääsemme bussin kyytiin. Tyynnyttää siivouskiukun, että voimme seurustella vieraiden kanssa. Palauttaa kykymme tuntea empatiaa lasta kohtaan heti kun olemme päässeet kotiovesta sisään.

Heikot hermot?

Kun sanomme, että jollakulla on “heikot hermot”, kuvaamme tilannetta, jossa vagushermon toiminta on häiriintynyt tai heikentynyt. Jos vagushermomme on päässyt huonoon kuntoon, sen ote voi livetä liian helposti. Yhtäkkiä pienikin vastoinkäyminen saa meidät reagoimaan kuin olisimme hengenvaarassa.

Esimerkiksi valvottavan vauvan takia ylikierroksilla käynyt tiimimme jäsen heitti puolison tuomat maitopurkit ulos ikkunasta, koska ne eivät olleet luomumaitoa. Ajatus “väärän maidon” juomisesta tuntui vaaralliselta, koska väsymyksen heikentämä vagushermo ei jaksanut estää sympaattista hermostoa lietsomasta paniikkia.

Heikentynyt vagushermo ei myöskään saa hätätilanteen jälkeen tilannetta yhtä nopeasti haltuun kuin ennen. Nukahtaminen vaikeutuu, kun vielä illallakin kelaamme kiihtyneenä päivän aikana kohtaamiamme vastoinkäymisiä. Intensiivisen työprojektin tai treeniputken jälkeen käymme niin ylikierroksilla, että muut epäilevät meidän vetäneen huumeita.

Menitkö lukkoon?

Sympaattinen hermosto käyttää vagushermoa enemmän energiaa. Siksi kehomme pitäisi iskeä kaasu pohjaan vain silloin, kun meillä on syytä taistella tai paeta.

Jos taisteleminen tai pakeneminen ei ole mahdollista tai sympaattinen hermosto nostaa kierrokset vaarallisen korkeiksi, väsynyt vagushermo kiskaisee hätäjarrun päälle. Kehomme ja mielemme menee jähmety-tilaan, jossa pulssimme laskee ja hengitys hidastuu. Lihakset tuntuvat voimattomilta. Saatamme kokea irtautuvamme kehosta tai kokea että olemme erillisiä, irrallisia tai ulkopuolisia tarkkailijoita.

Jos olet joskus ollut niin masentunut, ettet meinaa päästä sängystä, tunnistat tämän tilan. Jos kriisitilanteessa lamaudut sanattomaksi, se ei ole johdu siitä että olet tyhmä, vaan siitä, että vagushermosi katsoo parhaaksi jähmettää sinut.

Myös itku on merkki siitä, että vagushermo on ottanut ohjat käsiinsä, sillä sympaattinen hermosto kuivattaa kyynelkanavat. Dramaattisimmillaan vagushermon täysjarrutus voi johtaa oksentamiseen tai pyörtymiseen.

Helpoin tapa hermojen vahvistamiseen

Jos huomaat meneväsi usein yli- tai alikierroksille vaikka et juuri nyt elä hengenvaarallisissa olosuhteissa, voi olla että vagushermosi vaatii vahvistamista.

Kaikkein nopein ja yksinkertaisin keino aktivoida ja vahvistaa vagushermoa on jo vanhan kansan tuntema konsti: vedä henkeä.

Henkeä syvään aina kun sinua ahdistaa. Vedä henkeä aina, kun hermostut.

Ota tavaksesi hengittää niin syvään, että vatsasi liikkuu, aina kun odotat jotain, katsot televisiota, istut bussissa tai autossa.

Aloita ja päätä päivä keskittymällä parin minuutin ajan siihen, miltä tuntuu hengittää oikein syvään.

Vaikka tämä konsti voi tuntua turhankin helpolta, riittävän usein toistettuna se vahvistaa ja rauhoittaa hermostoasi niin, etteivät hermosi enää petä yhtä helposti kuin ennen.