Veikkaan, että jokainen ihminen on joskus kokenut, että hänen kurkkuaan kuristaa tai että hänellä on “pala kurkussa”. Harva tietää, mistä tunne varsinaisesti syntyy tai mitä tunteen  lievittämiseksi voi tehdä.

Useimmiten kurkkua kuristava tunne syntyy siitä, että  yritämme nielaista tai pidättää hengitystä samaan aikaan kun kehomme yrittää avata raon äänihuulien välissä mahdollisimman isoksi.

Näin käy joko silloin kun kehomme on ns. hälytystilassa eli sympaattinen hermostomme on aktivoitunut tai silloin, kun meitä itkettää.

Jos kurkkua kuristaa jatkuvasti ja kuukausikaupalla, kuristava tunne voi johtua myös elimellisestä viasta tai terveysongelmasta, joka voi vaatia lääkärin hoitoa.

Pelko ja ahdistus tukehduttaa

Jos kurkkuasi kuristaa samaan aikaan kun sydämesi sykkii tavallista nopeammin ja tasaisemmin, kuristava tunne kertoo, että sympaattinen hermostosi on aktivoitunut ja kehosi on ns. hälytystilassa.

Tässä tilassa rako äänihuuliesi välissä avautuu automaattisesti, jotta kehosi saisi mahdollisimman paljon happea taistelua tai pakenemista varten. Koet kuristavan tuntemuksen aina kun yrität nielaista tai pidättää hengitystä eli väkisin sulkea raon, jota kehosi yrittää pitää auki.

Jos kuristava tunne johtuu taistele tai pakene -tilasta, voit helpottaa tunnetta hengittämällä syvään ja rauhallisesti. Ensinnäkin kehosi saa kaipaamaansa happea, jolloin todellisen hädän tullen olet valmis toimimaan. Toisaalta syvään hengittäminen auttaa vagushermoa kytkemään väärän hälytystilan pois päältä.

Itku kurkussa

Pala kurkussa voi johtua myös siitä, että yrität pidätellä itkua. Koska sympaattinen hermosto kuivattaa kyynelkanavat, itku kertoo hälytystilan laukeamisesta ja vagushermon aktivoitumisesta.

Kun liikutumme kokiessamme ylitsevuotavaa rakkauden tai ihmetyksen tunnetta, olemme lepää ja sulattele -tilassa. Surusta, pettymyksestä tai turhautumisesta itkeminen on merkki siitä, että vagushermo on iskenyt hätäjarrun päälle ja olemme siirtyneet taistele tai pakene -tilasta jähmettymiseen.

Lähestyvä itku saa vagushermon avaamaan äänihuulien välissä olevan aukon, jotta emme tukehtuisi itkuumme. Mitä teet kun yrität taistella itkua vastaan? Nieleskelet tai pidätät hengitystä, jolloin jälleen kerran apposen auki olevat äänihuulet tuntuvat möykkynä kurkussa.

Itse olen ollut monta kertaa elämäni aikana tilanteessa, jossa itkun pidättäminen on tuntunut tärkeältä.

Työpalaverissa itkuun purskahtaminen voi aiheuttaa ongelmia tai ainakin hämmennystä. Emme halua näyttää itkulla meitä väheksyvälle ihmiselle, että olemme heikkoja. Ajattelemme lastemme parasta, kun emme näytä itkullamme miten toivoton olomme on.

Iän myötä olen kuitenkin oppinut, että useimmiten itkun pidättäminen ei kannata.

Itku herättää terveissä ihmisissä myötätuntoa ja voi vähentää varsinkin miesten aggressiota. Se kertoo, että mekin olemme ihmisiä, joilla on tunteet.

Kauniiden ja hienojen asioiden äärellä liikuttuminen kertoo muille mitä arvostamme ja kunnioitamme. Parhaimmillaan se koskettaa muita ja luo tunteen intiimistä yhteydestä välillämme.

Itkettävä olo voi myös kertoa siitä, että ylikierroksilla käyvä kehomme yrittää rentoutua tai ainakin nollata tilanteen.

Itkua vastaan taisteleminen kuormittaa kehoa ja syö henkistä kapasiteettia. Anna siis itkun tulla, jolloin vagushermosi vahvistuu ja kehosi pääsee nopeammin palautumaan kuormittavasta tilanteesta.